Alan ymmärtää että tänne syntyy uusi ihminen. Jostain kumpuaa pieni tarve alkaa valmistautua. Hommailen muutamia vaatteita kun eteen tulee sopivia käytettynä – tai kun reissussa löydän liian söpön, kalliin ja pienen jota en voi vastustaa. Voi apua. Järki pysyy kuitenkin vielä päässä tässä hommassa! Pidämme tarkkaa listaa vaatteista, joita jo löytyy (ja jotka tulevat äitiyspakkauksen mukana) enkä osta edes Lapsimessuilta mitään turhaa heräteostoksena.
Mitä nyt yhdet vaunut. Hups.
Se suuri vaunupohdinta on saanut jo joku aika sitten melko selkeän päätöksen. Tällä kolmannella ja viimeisellä kierroksellä meistä näyttää vihdoin tulevan Bugaboo-perhe. Suhtaudun tähän tosi ristiriitaisesti. Seurattuani “bugis-kirppistä” (oh lord) jo monta viikkoa huomaan että nämä ei taida olla hintansa väärti nämä trendivaunut.
Hirveän monissa vaunuissa on kuomut haalistuneet, rungot menneet vaihtoon ja sitten on tietysti se olematon jousitus ja muutama muu ominaisuus jonka kanssa on vain opittava elämään. Bugikset on ensisijaisesti kauniit kaupunkivaunut, toki, mutta kyllä kylmää hieman miten tullaan pärjäämään täällä lähiössä. Olen taipunut siihen ajatukseen, että voimme ostaa erikseen metsän menevät rattaat käytettyinä jos tarpeen. Siihen tarpeeseen olen katsellut Emmaljungan Super Vikingejä.
On tyhmää lähteä liikkeelle kaksien vaunujen periaatteella, mutta kulkupelien suhteen olen tosi nirso. Ne ovat seuraavat vuodet tärkein työvälineeni ja tällä selällä en tee kompromisseja. Jokainen nostoliike vaunujen kanssa on rasite huonolla selällä joten tuijotan vaunujen kokonaispainoja ennen mitään muita tietoja.
Samaan se aina päätyy: markkinoiden kevyimmät ja ketterimmät (Bugaboot) kaupunkiin ja ehkä jotkin toiset hyvällä joustolla kotilenkkeihin ja sitten talveksi.
Ajattelemme ostaa käytettynä Bugaboo Buffalot, niin kuin tapana tällä hetkellä näyttää olevan. Ne ovat ilmeisesti merkin metsäkelpoisimmat vaunut, joten kahden vaunun uhka voisi väistyä hieman. Toinen vaihtoehto olisi uusi malli Fox, joka maksaa jo reilusti yli tonnin kaupasta, mutta menisi toisaalta näppärästi autoon. Sekin on meille tärkeä ominaisuus.
Viikkoja pengottuani huomaan että hyväkuntoisista (aivan ehdoton vaatimus mulle, en halua nitkuttavia, lonksuttavia, vähän tosta vaan löysiä vaunuja) Buffaloista pyydetään vähintään 700€, monesti melkein tonni. Siis tonni? Niissä on usein vieläpä haalistumaa tai jotain muuta “pientä käytön jälkeä”. Yhdet yksilöt maksoi 800€ ja turvakaaressa oli puremajäljet. Apuva. Buffaloita ei enää valmisteta, joten alan myös miettiä olemmeko itse jälleenmyynnin kanssa pulassa 3-4 vuoden päästä.
Kaikki tämä velloo edelleen ees ja taas kun menen Lapsimessuille huvikseni käymään. Vauvatalon Johannan pisteellä käyn kyselemässä vaunuista ja Foxeista lisää. Saan tosi hyvää palvelua ja ohimennen heiton että tämä yksi yksilö tässä on muuten tänään -20%. Buffaloiden hinnoittelu mielessäni lasken äkkiä että todennäköisesti saamme nämä myytyä joskus eteenpäin niin että meille jää maksettavaa vaunujen käytöstä vain muutama satanen, olettaen ettei kukaan pureskele turvakaarta (liikaa).
Rullailen Messukeskuksesta kotiin uusien vaunujen kanssa aivan pöllämystyneenä, tonnin köyhempänä. Ostin näköjään vaunut. Tunnen itseni ihan yhtä huijariksi kuin silloin kahdeksan vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ulkoilin. Että näinkö näitä pitää työntää, huomaako kohta kaikki että olen ihan Valeäiti?
Raskausviikko 27
Tavaroista vartaloon: olo on tälläkin viikolla edelleen aivan mielettömän hyvä. Olen melko sinut paisuvan kehoni kanssa ja tykkään siitä että vatsa alkaa tosissaan näkyä (mutta en pidä edelleenkään siitä että muut kommentoivat sitä, herkkä aihe johon ehkä palaan myöhemmin).
Erityisesti rakastan sitä että vatsa alkaa tuntua – tyyppi vetää jo ihan mielettömiä potkuja, sarjatulta ja melskettä riittää niin että iltaisin koko maha heiluu ja minä nauran kun seuraan sitä. Ei tietysti ihme, vauvahan painaa jo kilon ja maha on kuitenkin vieläkin tosi kompakti eli liikkeet näkyy ja tuntuu hirveän hyvin.
Istuminen alkaa tosin välillä käydä hankalaksi, sillä arvon neiti laittaa kyllä vastaan jos ahdistan hänet liian tiiviiseen asentoon. Kaiken kaikkiaan alan olla selkeämmin raskaana, vaikka edelleen ajattelen olevani “ihan alussa” – ja sitten huomaan yhtäkkiä olevani jo viimeisellä kolmanneksella. Se tuntuu tavallaan ihan kamalalta – joko tämä kääntyy loppua kohden?
Olo on niin hyvä ja onnellinen että jäljellä olevat viikkomäärä tuntuu ihan liian pieneltä. En halua että tämä loppuu, miten muistan tämän nyt sitten koko loppuelämäni? Viimeinen kerta ja kaikkea, en kestä.
Toisaalta kun melske vatsassa yltyy, kasvaa kiinnostus vauvaa kohtaan. Minkähänlainen hän on? Mitä on elämä kesävauvan kanssa? Mikähän sen nimeksi oikeasti tulee? Alkaa kiinnostaa tavata hänet!
Tiedän toki edessä olevan vielä vähän tuskaisempia viikkoja. Elän oikeasti jokaista päivää kiitollisena siitä että olo on hyvä ja seesteinen, arvaten sen pian muuttuvan.
Alan olla myös raskaampi ihan fyysisesti. Seuraan aina välillä vanhoja raskauden aikaisia merkintöjä ja huomaan painoni nousevan aika lailla vanhojen raskauksien mukaisesti: noin 8-10 kiloa ensimmäiset kaksi kolmannesta ja viimeisellä kolmanneksella kilo viikossa. Se on taas 20+ kiloa tulossa, vaikka syön ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kroppani tykkää kerryttää kermaa vauvaa varten (jännä että se kerryttää sitä käsiin ja jalkoihin).
Toivon että lisääntyvä elopaino tarkoittaa maidon riittävän tälläkin kierroksella enemmän kuin hyvin.
Kuvat henkilökohtaisen Facebookin kätköistä sekä Instagramin storeista.
Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:
- Raskausviikot 25-26
- Raskausviikot 23-24
- Raskausviikot 21-22
- Raskausviikko 20
- Raskausviikko 19
- Raskausviikko 18
- Raskausviikko 17
- Raskausviikko 16
- Raskausviikko 15
- Raskausviikko 14
- Raskausviikko 13
- Raskausviikko 12
- Raskausviikko 11
- Raskausviikko 10
- Raskausviikot 8-9
- Raskausviikot 5-7
- Raskausviikot 1-4