Raskausviikko 29
Ihmettelen Käpälämäen sohvalla että tunnenko vauvan sykkeen vatsan läpi, en kai sentään? Niin tasainen jumputus yhtäkkiä tuli tähän kädelle.
”Ehkä sillä on hikka”, ehdottaa käly ja tunnen itseni taas aivan amatööriksi. Niin tietysti, semmoinenkin tähän pakettiin kuului! Siellä se nikottelee menemään ja harjoittelee hengittämistä, vau! Hyvä vauva! Tämän jälkeen hikasta tulee päivittäinen ilo, usein monesti päivässä.
Se on tervetullut lisä edelleen ihanilta tuntuviin potkuihin. Rakastan sitä että vauva tuntuu, näkyy ja vaikuttaa luonamme koko ajan. Mitä isommaksi liikkeet käyvät (ja ne todella alkavat olla aika viihdyttäviä!), sitä paremmin myös perhe pääsee tähän touhuun mukaan.
Selkä vaivaa edelleen melko paljon ja kävely on hyvin rajoittunutta. En pysty kävelemään Kluuvin metroasemalta Mikonkadulle hidastamatta ja ähkimättä. Se ärsyttää koska näytän sellaiselta tyypilliseltä raskausmuumilta, vaikka syy on paljon enemmän rangassani kuin vauvassa. Otan kuitenkin iisisti ja onneksi edelleen onnistuu pyöräily, uiminen ja salitreenit.
Tällä viikolla juhlin ystävän 40v synttäreitä melkein puoleen yöhön kunnes hermostun selkäni rajoittavaan meininkiin. Myös Vappu vietetään pallo mahassa, mutta se on vain ihanaa – hengaillaan aatto naapurissa oikein kunnon lähiömeiningillä ja päivä kotona lötkötellen.
Luen terassin auringossa maha pystyssä kirjaa Ykkösen vierellä ja nukahdan päikkäreille hänen kainaloonsa. Ei kai tämän parempaa vappua voi ollakaan?
Raskausviikko 30
Näin eräs päivä kuvan, jossa oli äiti raskausviikolla 33. Vaistomainen ajatukseni oli että huh, siinä ollaan jo pitkällä, hurjaa!
Sitten muistin itse olevani jo viikolla 31.
Kolmosella alkavat viikot ovat jo ihan todellista raskautta. Silloin ollaan oikeasti tukevasti raskaana. Kenellekään ei ole epäselvää mistä on kyse mahan puskiessa kauas eteen (ja sivuille onnekkaiden kuten minun tapauksessa), liikkeet näkyy jo palaverissa kaikkien silmään ja vauva on jonkin sovelluksen mukaan hurjat 35cm ja 1,5kg. Siis aivan jättimäinen.
Tuntuu että on ollut jo kaaaaauan raskaana, toisaalta synnytykseen on vielä helposti kymmenen viikkoa – siis iäisyys. Pelkään olon muuttuvan hankalaksi, että jotain kummallista vielä ilmaantuu. Selkä tässä jo toki vähän menikin mutta sen kestän. Onhan tässä toki kaikkea pientä.
Fysioterapeutin käynti kaksi viikkoa sitten jätti selkään aikamoiset muistot. Siihen läntätty urheiluteippi aiheutti tällä kertaa ihan massiivisen allergisen reaktion, joten rapsutan edelleen karrelle palanutta ihoani koko selän alueelta, erityisesti öisin. Tosin niin moni muukin asia syyhyää ja kutittaa että alan pelätä hepatoosin riskiä. Sovin neuvolassa käyväni labrassa tarkistamassa asian ja kutitukseni loppuvatkin melkein siihen.
Henkisiä kutituksen aiheita toki löytyy ihan muuten vain kihisten muodossa. Olisipa melko mahtavaa välttyä niiltä tässä raskauden aikana.
Jalat kramppailee aika hulluna öisin ja suonikohjut alkavat taas kerääntyä. Painoa kerääntyy jo seuraavaa kymmenlukua ja kaikki rintsikat on taas pieniä. Turvotus alkaa nostaa rumaa päätään ja jalkeilla ei tee mieli ihan koko päivää olla. Silti vastaan edelleen aina ”ihan super hyvin, tosi helpolla menee” kun joku kysyy kuinka voin – koska siltä se edelleen tuntuu.
Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:
- Raskausviikko 28
- Raskausviikko 27
- Raskausviikot 25-26
- Raskausviikot 23-24
- Raskausviikot 21-22
- Raskausviikko 20
- Raskausviikko 19
- Raskausviikko 18
- Raskausviikko 17
- Raskausviikko 16
- Raskausviikko 15
- Raskausviikko 14
- Raskausviikko 13
- Raskausviikko 12
- Raskausviikko 11
- Raskausviikko 10
- Raskausviikot 8-9
- Raskausviikot 5-7
- Raskausviikot 1-4